KiVa-oppitunti

Hepolan koulu on KiVa-koulu, eli mukana Turun yliopiston kehittämässä kiusaamisen vastaisessa ohjelmassa. Ohjelma näkyy koulussa välituntivalvojien keltaisina liiveinä, kiusaamistapauksia käsittelevänä KiVa-tiiminä sekä KiVa-oppitunteina.

KiVa-oppituntien pitämiseen on olemassa valmis materiaali, joka sisältää opettajan oppaan ja kaiken tunnilla tarvittavan havaintomateriaalin. Tunnin pitämistä edelsi kuitenkin tiukka suunnittelu, koska tunnin toteuttaminen yhteisopetuksena asetti eteemme uudet haasteet. Vetovuoron otti Sanna-Pauliina, koska hän on luokkansa kanssa pitänyt KiVa-oppitunteja ekaluokalla. Pienryhmän oppilaille KiVa-tunnit eivät olleet entuudestaan tuttuja ja nelosluokkalaisille kertaus oli paikallaan. Ajankäyttöä oli vaikea arvioida etukäteen mutta totesimme, että ’liian kanssa aina pärjää’ ja varasimme tekemistä runsaasti.

Kokoonnuimme porukalla nelosluokkaan, josta tuolit ja pulpetit oli raivattu luokan seinustalle. Edellisenä päivänä olimme työskennelleet auditoriossa, penkeissä istuen, joten nyt työskentelimme ensimmäistä kertaa vapaammin ryhmiteltynä. Tunnin aluksi oppilaat jaettiin ryhmiin eläinkorttien avulla. Kaikki (lukuun ottamatta niitä neljää oppilasta, joiden kortit olivat mystisesti kadonneet!) saivat kortin, jossa oli eläimen kuva. Oppilaiden piti löytää muut, joilla oli sama kuva ja näin muodostui kuusi ryhmää, joissa jokaisessa oli viisi oppilasta. Jokainen paikallaolija sai vielä omalla nimellään varustetun pyykkipojan, joka kiinnitettiin rintapieleen.

Ensimmäisenä tehtävänä ryhmät pohtivat, mitkä asiat tekevät koulusta mukavan ja kivan paikan. Ryhmillä oli käytössä isot paperit ja kynät ja jokainen sai piirtää tai kirjoittaa paperiin omia ajatuksiaan. Joissakin ryhmissä syntyi keskustelua oppilaiden kesken, toiset ryhmät työskentelivät hiljaisemmin. Pohdimme, että ryhmien muodostamiseen voisi jatkossa käyttää sattuman lisäksi myös suunnittelua ja näin saada aikaan toimivampia ryhmiä. Toisaalta toimivia ryhmiä syntyy myös sattuman kautta ja kaikilla on tilaisuus oppia työskentelemään kaikkien kanssa. Ryhmät esittelivät tuotoksensa vuorotellen ja hämmästyttävän hyviä ajatuksia niissä olikin.

Lopputunti kului yhdessä keskustellen ja KiVa-sääntöjä kerraten. Oppilaat poistuivat luokasta toivottavasti tietäen, mitä kiusaaminen on ja ymmärtäen, että kiusattu tarvitsee tukea ja apua; kiusaamisen sivustakatsojaksi jääminen on kiusaamisen hiljaista hyväksymistä. Me opettajat tuumasimme tunnin jälkeen, että yhteisopetuksessamme tulee lihaksi KiVa-sääntö nro 2: erilaisuus on rikkaus!

http://www.kivakoulu.fi/